Äidin kello viiden aamut


Jaksaminen, Opiskelu, Paleoemon elämä / keskiviikko, lokakuu 31st, 2018

Nyt on pakko myöntää, että olen todella aamuihminen. En ehkä ole parhaimmillani nostamassa raskaita painoja salilla, vaikka sitäkin on tullut kokeiltua viime aikoina, mutta päässä asiat liikkuvat varsin tehokkaasti. Olen siis mentaalisesti aamuihminen. Fyysisesti en ole aamuihminen, ja se on tullut todistettua crossfit-salilla useampana aamuna. Sanon vain, että ”Death by burpee” klo 6.30 treenissä puolikkaan banaanin voimin ei toimi. Älkää kokeilko sitä kotona – tai missään muuallakaan.

Aikaisissa aamuissa tykkään erityisesti siitä, että silloin voin todella olla rauhassa. Vaikka lapseni heräävät luvattoman aikaisin, eivät hekään onneksi vielä klo 5 ole ylhäällä – ei vaikka kelloja juuri siirrettiin taaksepäin.

Vapaaehtoinen herätys klo 5

Herään siis vapaaehtoisesti kello viisi. Ajoitin tämän muutoksen talviaikaan siirtymisen yhteyteen. Ajattelin muutoksen olevan helpompi ja helpolta on tuntunut. Normaalisti olen herännyt, kun lapset ovat heränneet, mikä tarkoittaa noin puoli seitsemää aamulla. Lapset ovat vielä hieman sekaisin kellojen siirtelyn takia, mutta pikkuhiljaa olemme siirtymässä normaaliin aikaan.

Oma syyni tälle uudelle järjestelylle on, että teen opinnäytetyötä. Olen luvattoman uupunut iltaisin. Käyn puolipäivätöissä, minkä lisäksi hoidan vielä yksivuotiasta lastamme kotona, kun mieheni tai mummu eivät ole käytettävissä. Yritä siinä sitten tehdä opinnäytetyötä. Aluksi yritin käyttää illat opintoihin, mutta ei siitä oikein tullut mitään. 2-vuotiaamme juoksentelee sängystä ja 1-vuotias heräilee. Mieskin on kovasti juttutuulella tultuaan töistä. Ehkä oleellisinta on, että olen niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään älyllistä toimintaa.

Positiivisia vaikutuksia

Olen nyt heräillyt tämän viikon klo 5.15. Tarkoitus olisi aikaistaa herätystä klo 5.00, mutta aloitan vähän joustavammalla ohjelmalla. En vielä kykene nukahtamaan klo 22, vaikka kelloja siirrettiinkin. Siirsin rutiinini rytinällä talviaikaan, koska yritän saada lapset tottumaan uuteen kellonaikaan.

kookoskahvi

Joka tapauksessa, olen yllättäen päässyt sängystä ylös melko jouhevasti. Olen mennyt pesulle ja keittänyt kahvin, jonka olen ladannut jo edellisenä iltana valmiiksi. Kahvissa ei ehkä ole sitä parasta potkua, kun purut ovat ilmaantuneet yön ajan suodattimessa, mutta väliäkös sillä. Olen tehnyt myös pienimuotoisen ihonhoidon heti aamusta, mikä on uutta. Yleensä vain pesen naaman ja heitän kookosöljyt naamaan. Nyt on ollut aikaa kunnon pesuun ja kosteutukseen.

Olen noin klo 5.30 avannut tietokoneen ja aloittanut opinnäytetyön tekemisen. Olen ehtinyt joka aamu tehdä töitä noin tunnin ennen ensimmäisen lapsen heräämistä. Uskon, että tilanne tästä vielä pitenee, kunhan totumme talviaikaan – ja kun pääsen itse klo 5 ylös.

Olen ollut positiivisen yllättynyt, kuinka pirteä olen heti aamusta. Olen viime yöt toki saanut nukkua melko hyvin, koska vauva (tai yksivuotiaamme) on viimein alkanut nukkua melkein kokonaisia öitä. Kun saan tehdä asioita rauhassa aamulla, ja minusta tuntuu, että saan jotain aikaiseksi, olen myös tyytyväisempi koko päivän.

Negatiiviset vaikutukset

Tämähän on itsestään selvää. Nukun tällä hetkellä liian vähän. Olen edelleen unirytmissä, joka on pitänyt sisällään yöunet klo 23.00-06.30 välillä. Olen yrittänyt mennä nukkumaan kymmenen jälkeen, mutta jokin sisuksissani sanoo, että ei onnistu. Olen pikkuhiljaa pystynyt kääntämään loppuillasta minuutteja nukkumiseen, mutta vielä on paljon työtä edessä.

Lisäksi stressitasoni on jälleen koholla, mihin varmasti auttaisi pidemmät yöunet – varsinkin nyt, kun sellaisia on mahdollista taas nukkua. Olen kuitenkin päättänyt, että lauantai- ja sunnuntaiaamut nukun rauhassa niin pitkään kuin minun annetaan nukkua. Lauantait olen muutenkin pyrkinyt pyhittämään vapaana ololle. Nyt työn alla on opinnäytetyö, joka on tilattu valmistumaan tämän vuoden aikana. Olen itselleni asettanut tavoitteen, että olen lähettänyt työn arvioitavaksi marraskuun loppuun mennessä. Sen jälkeen työharjoittelukin on päättymässä. Ja pystyn loppuvuoden ottamaan melko rennosti. Tämä on vaihe, jota toistan itselleni heikkoina hetkinä.

En ole vielä päättänyt jatkanko klo 5 heräämistä, kun olen painanut send-nappulaa opinnäytetyön arvioitavaksi lähettämisen merkiksi. Todennäköisesti en, mutta kieltämättä ajatus omasta ajasta sohvannurkassa kiehtoo. Aika näyttää tuleeko minusta todellinen aamuihminen, kaikkine outouksineen.